Kuva: Julius Töyrylä
Pakolaisavun vapaaehtoinen Henri Muroke on muun muassa järjestänyt toimintaa turvapaikanhakijoille tukien heitä uuteen maahan ja kaupunkiin kotoutumisessa. Hänestä empatiaa voi edistää olemalla läsnä. Henri korostaa, että vapaaehtoistyössä keskiössä on toinen ihminen ja kaupan päälle tulee itsellekin hyvä mieli.
Kerro jokin esimerkki empatiasta vapaaehtoistyössä? Onko mieleesi jäänyt jokin empaattinen kohtaaminen?
Tykkään kuulla ihmisten tarinoita ympäri maailmaa ja jutella erilaisille ihmisille. He kertovat usein mielellään myös henkilökohtaisia asioita, mikä on todella suuri luottamuksen osoitus. Jutellessa on tärkeää muistaa olla hienotunteinen, sillä esimerkiksi tarinat kodista voivat herättää koti-ikävän ja sen myötä nostaa pintaan traumaattisia muistoja. Pakoon lähteneet eivät välttämättä voi koskaan palata kotiinsa.
Tutustuin vapaaehtoistoiminnan yhteydessä erääseen nuoreen kurdimieheen, jonka kanssa meistä tuli myöhemmin ystäviä. Olemme tehneet yhdessä videon hänen Youtube-kanavalleen ja käymme edelleen välillä kahvilla, eikä se ole enää vapaaehtoistoimintaa.
Hyvää empatiakykyä on mielestäni se, että osaa ottaa ihmisten erilaiset luonteet huomioon. Meidän vapaaehtoisryhmässämme yksi vapaaehtoinen on todella energinen, kun taas minä olen rauhallisempi. Pystymme järjestämään parempaa toimintaa, kun hyödynnämme erilaisten ihmisten kyvyt ja tarpeet. Tärkeintä on, että toimintaa tehdään yhdessä osallistujien kanssa tasavertaisina.
Onko sinua kohtaan osoitettu empatiaa vapaaehtoistyössä?
Kun on ystävällinen ihmisille ja kuuntelee heidän tarinoitaan, niin kyllä he usein kysyvät jotain myös sinusta. Autoin eräässä hankkeessa maahanmuuttajia heidän läksyissään. Autoin heitä toisinaan myös itselleni epävarmoissa aineissa, kuten matematiikassa. Samat ihmiset palasivat epävarmuudestani huolimatta läksyineen aina uudelleen, ja viimeisellä kerralla he halusivat läksyjen sijasta valmistaa meille juhla-aterian.
Miten vapaaehtoistyö on vaikuttanut käsitykseesi empatiasta? Onko se lisännyt empatiakykyjäsi?
Suurin vaikutus on ollut sillä, kun olen ymmärtänyt, että vaikka muiden auttaminen antaa myös itselle hyvän mielen, siinä ei lopulta ole kyse minusta. Vapaaehtoistyössä olen ymmärtänyt, että sitä työtä tehdään ihmisten kanssa, ei ihmisille. Jos vapaaehtoistoiminnan osallistujista tuntuu, että he vastaanottavat sinulta apua ja ovat sinulle siitä velkaa, he eivät ehkä halua tulla uudestaan mukaan toimintaan. Jokaiselle ihmisellä on ylpeys ja itsetunto. Mitä enemmän sitä itsetuntoa pystyy ruokkimaan empatialla, sitä enemmän ihmiset alkavat toimia itsenäisesti.
Miksi halusit aloittaa vapaaehtoistyön juuri Pakolaisavun hyväksi?
Asuessani ulkomailla tajusin, miten vahvasti kolonialismi näkyy edelleen maailmassa. Esimerkiksi Libanonissa etiopialaisten tai Bangladeshista saapuneiden siirtolaisten asema usein siivoajina tai palvelijoina oli huono. Pahimmillaan heidän passinsa oli takavarikoitu ja he olivat täysin työnantajansa armoilla. Libanon on myös pahasti kuormittunut syyrialaispakolaisista ja se näkyy välillä rumasti paikallisten ihmisten asenteissa.
Beirutissa asuessani vietin aikaa myös syyrialaisten pakolaisten kanssa. Kävellessäni töihin kohtasin matkan varrella nuoren syyrialaispojan, joka oli mahdollisesti paikallisen rikollisjärjestön omaisuutta. Kahden kuukauden ajan heitettiin hänen kanssaan yläviitoset työmatkani varrella, eikä hän vaatinut minulta mitään. Kun hän tämän jälkeen sanoi olevansa nälkäinen, en voinut kääntyä pois. Vein häntä ja hänen veljeään syömään, ja kun paluu Suomeen lähestyi, hankin hänelle kengät, sillä hänen kenkänsä olivat kauheassa kunnossa. Ostin hänelle ruokaa sitä vastaan, että hän kertoisi joka kerta jotakin itsestään, ja niiden tietojen pohjalta osasin lopulta hankkia oikeanlaiset jalkineet. Saadessaan kengät poika suuteli kättäni ja sanoi minun olevan jumalan lahja. En ole koskaan tuntenut oloani niin kurjaksi.
Tämän kaiken jälkeen en lopulta palannut Suomeen enää samana ihmisenä. Päätin, että haluan osallistua jollain tavoin vapaaehtoistyöhön. Selvitin erilaisia mahdollisuuksia ja ystäväni suositteli minulle Pakolaisapua.
Millaisena näet empatian roolin yhteiskunnassa?
Empatiaa tarvittaisiin enemmän. Me elämme yhteiskunnassa, jossa kaikilla on kiire koko ajan ja juuri kiire on empatian pahin vihollinen. Kun on kiire, on vaikea pysähtyä ja nauttia hetkistä. Silloin on myös vaikeaa pysähtyä miettimään muita ja asettua toisen nahkoihin. Toinen empatian vihollinen on sosiaalinen media. Netissä sanotaan asioita, joita ei koskaan sanottaisi kasvotusten.
Osa turvapaikanhakijoista on kysynyt minulta, miksi ylipäätään autan heitä. Se, että auttaminen on osalle niin outoa, kertoo siitä, että he eivät ole kohdanneet sitä tarpeeksi.
Millaisena näet empatian roolin kulttuurienvälisessä kohtaamisessa?
Yhdistän empatian sensitiivisyyteen. Vastaanottokeskuksessa asuu todella erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä, eivätkä heidän tilanteensa ole verrattavissa keskenään. Vapaaehtoistyössä vastaan tulee monenlaisia tilanteita, ja tästä syystä vapaaehtoisella tulee olla sensitiivisyyttä ja tilannetajua. Joku voi olla kanssasi aivan eri mieltä jostakin asiasta, mutta jos sen sanoo liian suoraan, toinen saattaa sulkeutua täysin.
Miten edistät empatiaa omassa arjessasi ja vapaaehtoistyössä?
Aika pitkälti olemalla läsnä. Jos joku esimerkiksi kysyy minulta jotakin bussipysäkillä, niin mielelläni vastaan ja höpöttelen. Vaikka en näkisi sitä ihmistä enää uudestaan, ripaus ystävällisyyttä siinä hetkessä voi vaikuttaa toiseen yllättävän paljon.
Empaattisuus toimii vapaaehtoistyössä, sillä jotkut vapaaehtoistoimintaan osallistuneet maahanmuuttajat eivät ole tulleet enää uudestaan paikalle, mutta ovat sitten netissä suositelleet toimintaa muille. Tärkeintä on, ettei kohtele ihmisiä eriarvoisina. Monilla maahanmuuttajilla saattaa olla hyvin erilainen tausta. On huomioitava, että jos joku on menettänyt kaiken, se ei välttämättä kerro mitään häneen luonteestaan tai ylipäätään hänestä ihmisenä.
Tarvitseeko Suomi lisää empatiaa? Miksi?
Suomi tarvitsee ehdottomasti lisää empatiaa. Meidän pitkä ja pimeä talvemme on monille äärimmäisen raskas. Ihminen sietää yllättävän paljon, kun hän saa nauttia auringonvalosta. Suomessa tätä etua ei ole. Sille on syynsä, miksi Suomessa tapahtuu syrjäytymistä. Tämä on harvaan asuttu pimeä paikka, mikä vaikuttaa meihin kaikkiin. Vaikka meillä on esimerkiksi hyvä sosiaaliturva, sillä ei voi korvata auringonvalon antamaa hyvinvointia.
Kuka on empatiaesikuvasi?
Muusikko Jarkko Martikainen. Hänen tekstinsä ovat saanet minut pohtimaan asioita paljon syvällisemmin. Jos sinulla on aikaa pohtia asioita, sinulla on aikaa myös empatialle. Hänen sanoituksissaan ei esitetä aina välttämättä helppoja vaihtoehtoja, vaan nekin asiat käydään läpi syvemmän pohdinnan kautta, ja sillä on ollut minuun suuri vaikutus.