Empatialähettiläämme Rand Mohamad Deeb valittiin Vuoden pakolaisnaiseksi vuonna 2019. Samana vuonna Rand kirjoitti ylioppilaaksi suomenkielisestä lukiosta erinomaisin arvosanoin ja haaveilee lääkärin ammatista, koska haluaa auttaa ihmisiä.
Olet asunut useassa paikassa ja kulkenut läpi monen maan löytääksesi turvallisen paikan elää. Onko sinusta empatia erilaista Suomessa kuin muissa maissa?
Koen, että empatia sinänsä on samanlaista kaikkialla, mutta tapa ilmaista tai osoittaa sitä on aika erilaista, jos verrataan esimerkiksi Syyriaa, Mauritaniaa ja Suomea. Tuntuu, että Syyriassa ja Mauritaniassa ihmiset ovat hyvin sosiaalisia ja osoittavat empatiaa todella hyvin sanoin, mutta ei aina yhtä hyvin teoin. Suomessa taas ei osata osoittaa empatiaa niin hyvin sanallisesti, mutta teoin kyllä. Jos pyydät apua joltakulta, niin kyllä hän auttaa.
Olet myös opiskellut monia kieliä ja puhut sujuvasti muun muassa suomea ja arabiaa. Osoitetaanko sinusta empatiaa eri tavoin eri kielillä?
Kieli vaikuttaa siihen, miten pystytään osoittamaan empatiaa, koska kielet ovat hyvin erilaisia. En pysty tarkoin kuvaamaan, millä tavalla kieli vaikuttaa, mutta tunnen, etten pysty sanomaan samoja asioita eri kielillä. Osaan osoittaa empatiaa enemmän arabian ja ranskan kielillä kuin suomen kielellä. Esimerkiksi arabian kielessä on paljon lauseita, joita sanotaan silloin kun halutaan osoittaa toiselle, että ollaan läsnä hänen maailmassaan.
Mikä on sinun tapasi tuoda maailmaan lisää empatiaa?
Tykkään osoittaa empatiaa teoin. Ihminen tarvitsee henkistä tukea ja ihmisiä, jotka kertovat olevansa läsnä ja auttavat. Mutta myös konkreettista apua tarvitaan. Kaikessa, mitä teen elämässäni pyrin kohti niin sanottua käytösempatiaa. Haluan esimerkiksi opiskella lääkäriksi siksi, että haluan auttaa.
Milloin omassa elämässäsi olisit toivonut saavasi enemmän empatiaa?
Olisin toivonut saavani enemmän empatiaa silloin, kun tulin Suomeen. Tuntui, etten pystynyt tekemään mitään. Tarvitsin empaattisia ihmisiä, henkistä ja konkreettista apua. Tuntui, etten saanut sitä aluksi keneltäkään, paitsi äidiltäni ja perheeltäni. Olin yksin, en osannut kieltä, en tuntenut ketään. Joka päivä mietin, että mitä teen täällä, miten toimin ja miten voin selvitä tästä. Kaikki oli uutta. Onneksi opettajani oli hyvä ihminen ja opettaja. Hän auttoi minua todella paljon. Tämän kokemuksen kautta voin ymmärtää empatian merkityksen. Se, kuinka hän pystyi auttamaan minua vaikeassa tilanteessa, jää ikuisesti mieleeni.
Miksi empatiasta puhuminen on mielestäsi tärkeää?
Empatiasta puhuminen voi herättää ihmisiä ajattelemaan. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat empaattisia tekoja. Itse seuraan Syyrian tilannetta, koska olen syyrialainen. Tunnen tarvetta auttaa heitä, mutta yksittäisenä, nuorena ihmisenä en voi tehdä tarpeeksi niin suurelle ja vakavalle asialle. Voin kuitenkin kertoa heistä maailmalle.
Miten Suomi voisi olla empaattisempi kaikille?
Suomalaiset ovat luonteeltaan empaattisia ihmisiä. He osoittavat empatiaa enemmän teoin kuin sanoin. Mielestäni Suomi on empaattinen maa, koska koen, että suomalaiset hyväksyvät erilaisetkin mielipiteet. He osaavat nähdä asioita toisen näkökulmasta ja vaikka he eivät olisi toisen kanssa samaa miltä, he hyväksyvät toisen tavan ajatella. En koe, että Suomen tulisi olla empaattisempi.
Kuka on empatiaesikuvasi?
Syyriassa toimii White Helmets -liike, eli Syyrian Valkoiset kypärät. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka auttavat ja pelastavat ihmisiä sortuneiden rakennusten alta pommitusten jälkeen. He ovat jatkuvassa kuolemanvaarassa, mutta jatkavat silti auttamista. Muistan, etten itsekään tuntenut pelkoa kuullessani pommien äänet. Koen pelkoa vasta nyt jälkeenpäin kuvaillessani niitä. Suurin osa Syyrian Valkoisista kypäristä on menettänyt paljon läheisiä ihmisiä ja perheenjäseniä. Ehkä silloin ei enää välitä, kuoleeko itse vai ei. Valkoiset kypärät auttavat toisia vaarassa olevia, vaikka he ovat itsekin vaarassa.