Tutkijahaastattelussamme empatiasta keskustelevat filosofi ja empatiakirjailija Elisa Aaltola sekä Helsingin yliopiston tutkijatohtori Antti Rajala.
Elisa ja Antti, mistä oikein puhumme, kun puhumme empatiasta?
Antti: Empatiassa on kysymys toisen näkökulman ymmärtämisestä ja toisen asemaan asettumisesta. Empatia edistää myötätunnon syntymistä ja saa ihmiset toimimaan toisten hyväksi. Kasvatustieteen tutkijana minua kiinnostavat myötätuntokulttuuri ja myötätuntoiset teot, joiden osa empatia on. Jos kiinnitetään huomiota vain yksilöiden kykyyn tuntea empatiaa, kärsimystä tuottavat toimintatavat ja laajemmat yhteiskunnalliset tekijät jäävät helposti piiloon. Tarkastelemalla empatiaa ja myötätuntoa tekojen ja kulttuurin näkökulmasta voidaan esimerkiksi arvioida kriittisesti Suomen pakolaispolitiikkaa ja sen inhimillisyyttä. Voidaan myös arvioida koulujen toimintatapoja ja pedagogiikkaa siitä näkökulmasta, ruokkivatko ne myötätuntoista toimintaa. Viime aikoina myös työyhteisöihin on alettu kiinnittää huomiota myötätunnon näkökulmasta.
Elisa: Usein “empatia” jää kuitenkin keskustelussa määrittelemättä. Tieteellinen tutkimus on osoittanut empatian saavan monia erilaisia muotoja. Kognitiivinen empatia voi olla melko tunnekylmää, jolloin vain havaitsemme ja ennustamme muiden tunnetiloja. Affektiivinen empatia tai arkisemmin myötätunto puolestaan resonoi vahvasti toisten tunteiden mukana, jolloin muiden suru tai ilo herättävät meissä itsessämme tunnekokemuksia.
Projektiivisen empatia ohjaa meitä heijastamaan tai projisoimaan itseämme muiden asemaan, kun taas simuloivan empatian kokija pyrkii miettimään, mitä on olla toinen yksilö. Ensimmäinen pohtii, miltä itsestä tuntuisi olla pakolainen ja jälkimmäinen, miltä toisesta henkilöstä tuntuu olla pakolainen.
Miksi kiinnostuit empatiasta?
E: Filosofi Arthur Schopenhauer totesi aikoinaan, että jos riuhtaisisin toisen ihmisen leukaluun irti, ei kukaan jäisi rationaalisesti pohtimaan, miksi tämä oli väärin. Se nimettäisiin moraalisesti karmeaksi teoksi siksi, että ihminen kokee myötätuntoa muita tuntevia olentoja kohtaan. Länsimainen ajattelu on varsin pitkään korostanut järjen ylivaltaa myös moraalissa, ja samalla tunteiden kuten empatian rooli on jäänyt turhan marginaaliseksi. Tästä syystä olen kiinnostunut eri tunteiden, kuten empatian variaatioiden, yhteydestä moraaliin.
A: Empatia ja myötätunto ovat välttämättömiä toimivassa demokraattisessa yhteiskunnassa. Polarisaation ja vastakkainasettelun purkamisessa tarvitaan empatiaa. Kasvatuksessa ja koulutuksessa empatiaan on kiinnitetty vain vähän huomiota, mutta viime aikoina kiinnostus siihen on kasvanut merkittävästi.
Ympäristö vaikuttaa empatiakokemukseemme, mutta empatian piiriään on mahdollista laajentaa
Milloin ja miten empatian pohja luodaan?
E: Empatian perustojen katsotaan yleisesti muotoutuvan jo aivan varhaisessa lapsuudessa. Tällöin kehittyy muun muassa empatian esiaste, tunnetarttuvuus, joka saa vauvan itkemään muiden mukana. Lapsuudessa kehittyy myös “mielenteoria”, eli ymmärrys toisesta mielellisenä olentona, mikä edesauttaa toisten yksilöiden tunnetilojen päättelyä.
A: Myös kasvuympäristöt luovat pohjaa empatian kehittymiselle. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota yksilön oppimisen lisäksi esimerkiksi päiväkotien ja koulujen toimintakulttuuriin tästä näkökulmasta. Empatia on normaalisti myötäsyntyistä, mutta kasvatuksen avulla sen piiriä voidaan laajentaa koskemaan muitakin kuin meille läheisiä tai muulla tavalla samankaltaisia ihmisiä.
Ihmiset kokevat empatiaa helpommin kaltaisiaan ja läheisiä ihmisiä kohtaan. Miksi näin on?
A: Tutkimusten mukaan empatia ja myötätunto ovat olleet ihmislajin säilymisen kannalta välttämättömiä. Erityisen tärkeää empatia on ollut jälkeläisistä huolehtimisessa.
Ihmisen evoluution tutkimus osoittaa, että ihmisen myötäsyntyinen kyky empatiaan on rajallinen ja kohdistuu niihin, jotka ovat samankaltaisia tai joilla on samankaltaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.
E: Empatian puolueellisuutta on pidetty yhtenä empatian kompastuskivenä. Esimerkiksi psykologi Paul Bloom on kritisoinut empatiaa näillä perustein aika vahvastikin. Empatiaa 1700-luvulla puolustanut filosofi David Hume totesi hänkin, että empatia on usein voimakkainta niitä kohtaan, jotka ovat läheisiämme tai kaltaisiamme. Se, miten kaltaiset määritetään, voi kuitenkin olla varsin kulttuurinen ja poliittinen kysymys. Yksi nojaa määritelmässään valtioon tai ihonväriin, kun taas toinen ulottaa yhteisön koskemaan lopulta kaikkea tietoista elämää. Itse olen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.
Mitkä tekijät yhteisöissä tai yhteiskunnassa voivat rajoittaa empatian piiriä?
E: Yleisin haaste lienee erilaisuus ja vieraus. On vaikeampaa suunnata empatiaa niitä kohtaan, joista tietää vähän tai jotka ovat hyvin erilaisia vaikkapa kulttuuriltaan, tavoiltaan, mieleltään tai keholtaan. Toisaalta “erilaisuus” ja “vieraus” ovat myös suhteellisia käsitteitä. Vaikkapa poliittiset ideologiat tai kulttuuriset stereotypiat voivat saada meidät uskomaan tietyn yksilön olevan “liian erilainen”, vaikka todellisuudessa omaisimmekin hänen kanssaan paljon yhteistä.
A: Vihapuhe, pelon lietsominen ja stereotypioiden luominen voivat rajoittaa empatian heräämistä. Johtavat poliitikot luovat parhaillaan viholliskuvia, jotka kyseenalaistavat kokonaisten ihmisryhmien inhimillisyyden. Myös kilpailu estää empatiaa ja hyvinvointia. Vallitseva uusliberalistinen maailmankuva asettaa yksilöt kilpailemaan toisiaan vastaan. Syntyy asetelma, jossa toisen menestys on uhka omalle hyvinvoinnille.
E: Mikäli yhteiskunnassa korostettaisiin jaettuja asioita ja samankaltaisuuksia jatkuvien erontekojen etsinnän sijaan, olisi myös empatian ulottaminen laajemmalle kitkattomampaa.
Voimmeko oppia empatiataitoja ja laajentaa empatian piiriämme?
A: Tutkimusten mukaan empatiaa voi kehittää ja sitä voi oppia. On olemassa harjoituksia, jotka kehittävät yksilön kykyä empatiaan ja myötätuntoon. Näissä harjoituksissa on yleensä tavoitteena toisaalta oppia huomaamaan toisten tarpeita ja toisaalta kehittää valmiutta välittää toisista tunteiden tasolla.
E: Edellä mainittu myötätuntoharjoittelu on yksi keino. Myös tiedon lisääminen voi kasvattaa empatiaa; kun opimme enemmän toisen yksilön elämästä, tulee myös empatiasta helpompaa. Samoin toisten yksilöiminen voi voimistaa empatiaa. Jos siis lähestymme muita suurten, kasvottomien ryhmien sijaan yksilöinä, joilla on oma tarinansa, kasvaa empatiaa. Psykologinen tutkimus onkin tehnyt tunnetuksi sen havainnon, että yksilö herättää auttamishaluja huomattavasti enemmän kuin geneerinen ryhmä.
A: Empatian piiriä voi laajentaa esimerkiksi kirjallisuutta lukemalla ja taiteen avulla. On tärkeää luoda edellytyksiä erilaisten ihmisten tasa-arvoiselle kohtaamiselle. Tästä on hyvä esimerkki peruskoulu ja varhaiskasvatus, jotka tuovat yhteen lapsia ja nuoria erilaisista taustoista. Lisääntyvä koulujen ja asuinalueiden eriytyminen murentaa tätä perustaa. Myönteinen kohtaaminen ei välttämättä tapahdu itsestään. Kouluissa ja muissa yhteisöissä täytyy luoda aktiivisesti perustaa empatian ja myötätunnon kehittymiselle.
Empatian avulla voidaan ratkoa yhteiskunnan haasteita
Tutkimuksen mukaan Suomessa koetaan rasismia enemmän kuin useimmissa Euroopan maissa. Mikä on rasismin ja empatian suhde? Voidaanko empatiaa lisäämällä puuttua rasismin ongelmiin?
A: Empatiasta ja myötätunnosta on hyötyä rasismin torjunnassa. Samalla on hyvä tunnistaa niiden kääntöpuoli. Rasismi voi olla myös merkki omaan viiteryhmään kohdistuvasta empatiasta ja myötätunnosta. Esimerkiksi jotkut poliitikot ovat lietsoneet vihaa turvapaikanhakijoita kohtaan vetoamalla yksittäisten turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten aiheuttamaan kärsimykseen. Filosofi Martha Nussbaum on todennut, että isku New Yorkin kaksoistorneihin herätti samanaikaisesti myötätuntoaallon uhreja kohtaan ja vihaa muslimeja kohtaan, jotka nähtiin kollektiivisesti syylliseksi iskuihin.
E: Vaikka empatia voi johtaa myös harhaan, se on siitä huolimatta välttämätöntä. On vaikea nähdä, miksi ihminen välittäisi muiden kohtalosta, jollei hän taitaisi empatiaa – pelkkä abstrakti, teoreettinen moraaliperiaate on huono motivaattori välittämiselle. Rasismia voi kitkeä erityisesti reflektiivisen empatian avulla: Jäsentämällä tapoja, joilla erilaiset uskomukset ja stereotypiat koskien kansalaisuutta, etnisyyttä, sisäryhmiä ja ihonväriä voivat vääristää ajatteluamme ja saada meidät unohtamaan, että lopulta aivan jokainen ihmisyksilö on tietoinen, kokeva olento.
A: Rasismin vastustamisessa empatia keinoin on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että empatia ja myötätuntoteot voivat myös vahvistaa epätasa-arvoisia rooleja auttajan ja autettavan välillä. Empatian ja myötätunnon osoitus on parhaimmillaan omista etuoikeuksista luopumista ja niiden kriittistä tarkastelua. Rasismin vastustaminen on myös tilan antamista vähemmistöille ajaa omia asioitaan sen sijaan, että he olisivat auttamisen kohteena.
Ilmastonmuutos ja massiivinen sukupuuttoaalto uhkaavat maailmaa. Voiko empatia innostaa ihmiset ilmastotekoihin?
A: Tunteilla on suuri merkitys ihmisten toiminnassa. Ilmastonmuutos ja sukupuuttoaalto tuottavat massiivista kärsimystä ihmisille ja eläimille. Ympäristökasvatuksessa empatia on tärkeä osa toimivaa ympäristösuhdetta.
Uskon, että empatiaan vetoaminen voi saada ihmiset toimimaan ilmaston ja ympäristön hyväksi.
E: Empatia voi avittaa ilmastoteoissa erityisesti silloin, kun muistamme sen ahdingon, jota ympäristöongelmat aiheuttavat eläinyksilöille ja monille ihmisille, erityisesti köyhien maiden asukkaille sekä tulevaisuudessa myös uudelle länsimaiselle sukupolvelle. Lajien sukupuutto ja ilmastonmuutos voivat termeinä jäädä melko abstrakteiksi ja valtaviksi, mutta kun ne sitoo vaikkapa luonnonvaraisten eläinten hätään, avautuvat ne aivan toisella tapaa. Nälkiintyneen jääkarhun tai palavan metsän keskelle jääneen orangin näkeminen voivat avata silmiä ympäristöongelmien katastrofaalisille seurauksille.
Millainen rooli empatialla on poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa?
E: Usein politiikka väittää olevansa järjellistä ja empatian roolia ei suoraan korosteta. Piilotetummalla tasolla politiikka on kuitenkin varsin tunneperustaista: vaikkapa äänestyspäätöksiä ja kampanjointia ohjaavat usein erilaiset tunteet. Myös empatia nousee tällöin esille.
Empatia voi toimia kielteisellä tavalla, jolloin sitä hyödynnetään esimerkiksi propagandassa.
A: Vaarana on myös resurssien epäoikeudenmukainen kohdentaminen niille, joita kohtaan on helpompi tuntea empatiaa ja myötätuntoa. Poliittisessa päätöksenteossa asiat eivät saa jäädä ihmisten hyväntahtoisuuden ja satunnaisten avustusten varaan. Politiikan pitää kohdistua kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta tuottaviin juurisyihin. Pitää luodaan rakenteita, jotka poistavat kärsimystä ja edistävät oikeudenmukaisuutta ja purkaa rakenteita, jotka kohtelevat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti tai tuottavat kärsimystä. Empatia on kuitenkin tarpeellista, koska tunteet saavat meidät toimimaan rakenteiden korjaamiseksi.
E: Parhaimmillaan empatia on reflektiivistä, jolloin sen seuraukset ovat moraalisesti myönteisempiä ja myös järjellisempiä.
Empatian roolia politiikassa voi kasvattaa korostamalla empatian tärkeyttä yhteiskunnassa – puhumalla empatiasta positiivisesti.
Millainen olisi tulevaisuuden empaattisempi yhteiskunta ja miten sitä rakennetaan?
E: Oma utopiani on luonnonilmiöitä ja asioita sekä luonnonvaraisia eläimiä kunnioittava, mahdollisimman vegaaninen, huomattavasti vähemmän kuluttava yhteiskunta, joka arvostaa elintason sijaan elämän laatua. Tällaisessa utopiassa ihmisten välistä politiikkaa sanelisi vähemmän minäkeskeisyys ja halu ymmärtää muita ja toimia näiden puolesta olisi selvästi yleisempää. Yksi konkreettinen muutos, jolla edesauttaa tällaista utopiaa, olisi tarkkaavaisuuden harjoittaminen ja sitä kautta minäkeskeisyyden minimointi.
A: Empaattisen ja myötätuntoisen kulttuurin luomiseksi tarvitaan aktiivisia panostuksia. On olennaista panostaa yhteiskunnan instituutioihin ja arjen toimintaympäristöihin.
Tarvitaan empaattisia ja myötätuntoisia päiväkoteja, kouluja ja työyhteisöjä.
E: Kenties meidän tulisi jäsentää “minuuttamme” ja käsitystämme ihmisyydestä – koko ihmiskuvaamme – siten, että empatia sisältyisi siihen huomattavasti vahvemmin. Siinä, missä nykyään empatiaa pidetään usein jotenkin “pehmeänä” ja valinnaisena seikkana, voisi se tätä kautta vakiintua osaksi moraalisesti kehittynyttä ihmisyyttä ja käsitystämme siitä, mitä hyvään ihmiselämään kuuluu. Empatiasta tulisi arkinen välttämättömyys, osa moraalista vahvuutta.